Kouvola

Kouvolan seurakuntayhtymä: Lepolan uusi kappeli vihitty käyttöön laskiaissunnuntaina

Lepolan kappelin vihkiminen. Kuvassa lääninrovasti Kimmo Ylikangas (vas.), piispa Seppo Häkkinen, Kouvolan seurakunnan vs. kirkkoherra Henna Huppunen ja Kouvolan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Arto Sahamies. Musiikista tilaisuudessa vastasivat director musices Pekka Ainali ja kanttori Ritva-Liisa Marttila.

Lepolan hautausmaan uusi kappeli on vihitty käyttöön laskiaissunnuntaina 27. helmikuuta. Kappelin vihkimisen toimitti Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Vihkimisessä avustivat Kymenlaakson lääninrovasti, kirkkoherra Kimmo Ylikangas, Kouvolan seurakunnan vs. kirkkoherra Henna Huppunen sekä Kouvolan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Arto Sahamies. Tilaisuus järjestettiin pienimuotoisena kutsuvierastilaisuutena.

Lepolan kappeli sijaitsee Lepolan hautausmaalla Utissa. Kappelitila on remontoitu hautausmaan huoltorakennuksen vanhan puutyöverstaan tiloihin. Kappelissa on hautaan siunaamisten lisäksi mahdollista järjestää myös avioliittoon vihkimisiä sekä kastetilaisuuksia. Kappelissa on 30 istumapaikkaa.

Puhe Lepolan hautausmaan siunauskappelin vihkimisessä 27.2.2022 Kouvolassa

Lepolan hautausmaa on saanut uuden siunauskappelin. Kappelin nimi kertoo sen tärkeän tehtävän: saattaa vainaja haudan lepoon, siunattuun maahan. ”Lepää rauhassa” on vainajalle sanottu toivotus. ”Tässä lepää” saattaa lukea hautakivessä. Kuolemasta puhutaan usein vertauskuvallisesti unena, lepona.

Vuosisadat hautaan siunaaminen on Suomessa toimitettu joko kirkossa tai haudalla. Siunauskappelit yleistyivät vasta uusien hautausmaiden perustamisen myötä 1900-luvulla. Hautaan siunaamista varten tarvittiin tila, jossa ei olla sään armoilla. Usein tarvittavat vainajien säilytystilat rakennettiin samaan yhteyteen.

Evankelis-luterilaisten seurakuntien rakennuttamia siunauskappeleita on Suomessa noin 280. Siunauskappeleista yli puolet on valmistunut sotien jälkeisinä vuosikymmeninä 1950- ja 1960-luvuilla. Tähän joukkoon kuului myös vuonna 1973 käyttöön otettu Lepolan hautausmaan siunauskappeli, joka purettiin huonokuntoisena vuonna 2019.

Tänään laskiaissunnuntaina otetaan Lepolan uusi siunauskappeli käyttöön Jumalan sanalla ja rukouksella. Hautausmaan huoltorakennuksen vanha verstastila saa uuden käyttötarkoituksen surun ja lohdun huoneena. Puutyöverstas muuttuu surutyön ja toivon verstaaksi.

Siunauskappelia tarvitaan hautajaisissa käytännöllisistä syistä vuodenaikojen ja säätilojen vaihtelun vuoksi. Mutta se on myös paikka, jossa surraan ja jätetään hyvästit. Kappelissa vainaja siunataan ja saatetaan viimeiselle matkalleen. Kuoleman ja luopumisen suru on henkilökohtainen ja jokaiselle erilainen. Yksityinen suru saa siunaustilaisuudessa yhteisen ja julkisen muodon. Näin siunauskappeli laajenee ilmaisemaan yhteisön, siis kristillisen seurakunnan, uskoa ja ylösnousemustoivoa. Se on enemmän kuin vain käytännön syistä tehty rakennus, se on pyhä tila. Sen vuoksi kirkkojärjestys edellyttää siunauskappelin vihkimistä ja kirkkokäsikirjassa on sitä varten oma toimituksensa.

Perimmiltään siunauskappeli viestii uskosta ylösnousemukseen. Apostoli Paavali kirjoittaa Tessalonikan seurakunnalle: ”Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess. 4:13–14).

Tätä sanomaa julistetaan jokaisessa kristillisessä hautaan siunaamisessa tässä kappelissa. Kristinusko on ylösnousemususkoa. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa, sillä Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista. Kuolemallaan hän on voittanut kuoleman. Apostolin käyttämä ilmaus kuoleman uneen nukkuneista ei ole kaunisteleva ilmaus kuolemasta, vaan viittaus kristittyjen ylösnousemustoivoon. Jumalalle kuolleetkin vain nukkuvat. Siksi hautausmaan nimikin ”Lepola” on osuva. Kristityille jää kuolemassakin toivo ylösnousemuksesta ja rakkaiden jälleennäkemisestä.

Kristillinen hautaan siunaaminen on meidän viimeinen palveluksemme rakkaalle omaiselle tai läheiselle. On tärkeää, että voimme tehdä sen kauniissa ja arvokkaassa, siihen tehtävään vihityssä tilassa.

Lepolan hautausmaan siunauskappeli on surun, luopumisen ja kaipauksen paikka sekä lohdun, toivon ja ylösnousemususkon tila.

Seppo Häkkinen