Kuva: Patsas: Mati VarikKuva: GFDL, –IA 6. heinäkuuta 2010. – Kuvaaja: —IA 6. heinäkuuta 2010, tekijänoikeuslain 25 §,
Kuntalaisaloitteen mukaan patsas pitäisi poistaa kokonaan. Vuosi sitten jätetyssä valtuustoaloitteessa puolestaan ehdotetaan, että kaupunki esittää patsaalle tilaa maakuntamuseon kokoelmissa.
Kuntalaisaloitteessa ehdotetaan Leninin patsaan poistamista Kotkasta ja patsaalta vapautuneen puistikon nimeämistä Ukraina-puistoksi sekä ukrainalaisen taiteilijan veistoksen sijoittamista puistikkoon. Leninin patsaan museoon siirtämiseksi, ympäröivän puiston rakentamiseksi ja uudelleen nimeämiseksi on jätetty myös Juhani Pekkolan valtuustoaloite.
Aloitteiden erilaiset perustelut huomioidenkin on nähtävissä, että molemmilla on yhtäläinen tausta ja tavoite: Venäjän hallintoa ja kansojen sortoa historialtaan edustavan monumentin esilläolo Kotkassa tulisi lopettaa, ja kaupunkiaukio nimetä kunnioittamaan sortajan sijaan uhreja. Väkivaltaisen ja vääryyttä edistäneen hallinnon muistomerkit on laajasti poistettu Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä itsenäistyneiden valtioiden alueelta. Vastenmielisten muistomerkkien kaataminen on symboloinut kansojen uutta vapautta ja hirmuhallinnon ikeen poistumista.
Suomi on ollut sijainnistaan ja sotahistoriasta johtuen pitkiä aikoja alistetussa asemassa neuvostohallinnon toimesta. Suomi ei kuitenkaan ole ollut neuvostohallinnon alainen, ja on toisen maailmansodan tapahtumia lukuun ottamatta välttynyt äärimmäisiltä sortotoimilta, joita entisen Neuvostoliiton alueen kansoihin on kohdistunut. Siksi myös katse omaan historiaan voi olla astetta sallivampi, kuin sortajien pitkästä piinasta vapautuneilla valtioilla.
Nykyisestä Suomesta katsottuna Leninin sekä neuvostohallinnon ja sen seuraajien vaikutus Suomen historiassa on todellisuutta, jota ei tarvitse poistaa näkyvistä tai kieltää, vaikka siinä on piirteitä, joiden muistaminen on raskasta. Tulkinnat monumentin merkityksestä ovat muuttuneet alkuperäisestä, ja tänä päivänä muistomerkki nostaa pintaan esimerkiksi kysymyksiä hirmuhallinnon oikeutuksesta, ihmiselämän arvosta, vallanhimosta ja alistumisen lopettamisesta. Muistomerkki herättää tunteita, merkityksellistä keskustelua ja ajatuksia, vaikkakin tuskallisella tavalla.
Suomi on historiansa aikana ollut erilaisissa kulttuuri-, yhteistyö-, kumppanuus- ja hallintosuhteissa ympäröivien kansojen ja valtioiden kanssa. Näiden historian vaiheiden ja historian hahmojen jälkiä ympäristössämme on runsaasti, ja ne näkyvät niin kirjallisuudessa, rakennetussa ympäristössä, paikkojen nimissä kuin muistomerkkien kautta. Onpa osa muistomerkeistä jopa suomalaisten itsensä toteuttamia, kuten vaikkapa keisarillinen kalastusmaja Langinkosken äärellä. Myös ruotsinvallan aikainen historia näkyy Suomessa ja Kotkassa saakka. Kovaakin epäoikeudenmukaisuutta on varmasti liittynyt eri historian vaiheisiin, mutta olisi hyvin vaikea päättää, mitkä näkyvät osat historiasta tulisi tämän vuoksi poistaa.
Leninin muistomerkkiin liittyvien erityisen kielteisten merkitysten vuoksi tätäkään muistomerkkiä ei ole tarve poistaa. Sen sijaan muistomerkki voi saada uuden merkityksen, joka syntyy yhteisen keskustelun kautta. Jatkossa muistomerkin on vaikea nähdä enää aidosti kunnioittavan Leniniä seuraajineen. Se on jäänyt sortohallinnon dokumentiksi.
Symbolina merkityksen muuttumiselle ja uudelle ajattelutavalle muistomerkin siirtämiseen ei niin ikään tulisi käyttää resursseja, vaan suunnata mahdolliset panostukset Venäjän sortotoimenpiteiden uhrien auttamiseen, tällä hetkellä Ukrainassa.
Muistomerkki sijaitsee Pohjoispuistokadun sisään jäävässä puistikossa, jota ei ole nimetty. Puistikko muodostuu istutettavasta katualueen osasta. Paikan uudelleen nimeämisen tarvetta ei siis ole Leninin nimen poistamiseksi kartoilta. Paikan nimeäminen Ukrainan mukaan ei myöskään tunnu erityisen perustellulta.
Aukiolla itsellään ei ole yhteyttä Ukrainaan tai sen tapahtumiin. Toimenpiteellä ei voida vähentää kärsimystä Ukrainassa eikä luoda kansainvälistä painetta Venäjälle. Konkreettiset avustustoimenpiteet ovat nyt Ukrainassakin symboleja tärkeämmät.
